Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Eri aselajien veteraanien kertomuksia

- Krasnoje Znamja'n upotus

Peuranheimo-Pirhonen-Killinen: Laivat puuta miehet rautaa, WSOY Porvoo 1956

 

Marraskuun 10. päivänä totesi lentotiedustelu tykkivene Krasnoje Znamja'n (= Punainen lippu) saapuneen Lavansaaren satamaan. Tämä oli suurin vuoden 1942 aikana Kronstadtista länteen lähteneistä aluksista, uppoumaltaan 1760 tonnia ja aseistuksenaan viisi 130 mm:n tykkiä sekä runsaasti ilmatorjunta-aseita.

krasnoje.jpgAlus osallistui Lavansaaressa ollessaan tarmokkaasti tiedustelulentojemme torjuntaan. Moottoritorpedovenelaivue sai 17. 11. käskyn upottaa Krasnoje Znamja'n Lavansaaren satamassa. Laivaston esikunnan tiedustelutoimiston päällikkö, kapteeniluutnantti Torsti Helikari toimitti laivueelle tällaisen tilanteen varalta sovitut yksityiskohtaiset tiedot vihollisalusten sijainnista satamassa iltahämärissä.

Pohjoisen horisontin tummassa varjossa onnistui Syöksyn. Vinhan ja Vihurin hiipiä klo 21.35 sataman suulle vihollisen niitä havaitsematta. Kuu oli pilvikerroksen takana suoraan etelässä, joten näkyvyys satamalahteen päin oli hyvä. Sitä paransi vielä Laukaanlahden suunnasta sattumalta juuri tällöin eteläisen horisontin valaiseva valonheitin.

Krasnoje Znamja'a ei kuitenkaan näkynyt lahden itärannalla, missä se oli ollut lentotiedustelun aikana ankkurissa. Kun satamalahti todettiin muutenkin tyhjäksi, hiipivät moottoritorpedoveneet sieltä takaisin merelle päin. Satamalinjan pohjoispuolella ehdotti kuitenkin johtovene Syöksyn päällikkö, sotilasmestari Ovaskainen, että ammuttaisiin torpedo Lavansaaren laituriin. Häntä näet harmitti kovin, ettei ollut saanut ampua yhtään torpedoa koko kesänä. Laivueen komentaja suostuikin tähän ja niin kääntyi Syöksy uudelleen satamaan. Torpedo ammuttiin laituria kohti, mutta heittimen laukaisupatruuna ei syttynyt, joten torpedo lähti liukumaan kuilusta laukeamattomana mereen. Laukaisulaitetta hoitava matruusi huomasi tämän ja tarttui nopeasti taaksepäin liukuvan torpedon kärjen renkaaseen kiinni jarruttaen liukumista. Konemiestenkin tultua avuksi saatiin torpedo lopulta vedetyksi takaisin kuiluun ja kiinnitetyksi paikoilleen.

Ensimmäisen laukauksen tällä tavoin epäonnistuttua, päätti laivueen komentaja jättää laiturin torpedoinnin sikseen. Saaren puolustajat eivät nimittäin olleet yritystä huomanneet, eivät ainakaan osoittaneet tätä millään vastatoimenpiteillä. Puolustajia ei haluttu enää hälyttää toivossa, että myöhemmin voitaisiin ehkä uudelleen helpommin päästä satamaan, jos sinne ilmaantuisi maaleja.

Jo satamaan tultaessa havaittiin Lavansaaren linjalla, jonka loistot paloivat, kaksi vartiomoottorivenettä Peninsaaren pohjoispuolella. Syöksyn siirtyessä linjan yli takaisin pohjoiseen ampui läntisempi vartiovene punaisen ja vihreän valoraketin, jolloin sen luo tuli Peninsaaresta toinen vene. Vartiovenepari alkoi risteillä linjalla ja omat moottoritorpedoveneemme makasivat paikallaan kyttäillen pari meripeninkulmaa pohjoisempana.

Kun mitään muuta liikettä ei havaittu, eikä Vihuri, joka ensimmäisenä moottoritorpedoveneenämme omasi toimintakelpoisen radion, ollut saanut mitään meriviestejä, lähti ryhmä klo 23.00 paluumatkalle Klamilan saaristoon.

Seuraavana päivänä 18. 11. totesi lentotiedustelu Lavansaaren satamassa jälleen tykkivene Krasnoje Znamja'n ja lisäksi viisi Fugas-luokan raivaajaa.

Laivueen komentaja päätti yrittää uudelleen ja suunnitteli hyökkäyksen suoritettavaksi tällä kertaa jo klo 18.00. Ajankohta oli valittu niin, että auringon laskettua aloitetaan lähestymismatka tukikohdasta ja heti pimeän tultua ollaan perillä. Tällöin ei ehkä varmistus vielä olisi paikoillaan, eivätkä vihollisalukset ehtisi poistua satamasta pimeyden turvin.

Laivaston esikunta hyväksyi hyökkäyssuunnitelman, mutta tehtävää laajennettiin siten, että samalla oli suoritettava miinoitus Lavansaaren satamaan johtavalle linjalle. Tätä varten alistettiin Moottoritorpedovenelaivueelle saksalainen KM-luokan nopeakulkuinen miinavene, joka oli kuormattu magneettimiinoilla. Tämän aluksen oli määrä klo 18.00 liittyä laivueeseen Somerissa. Hyökkäyshetki siirtyi tämän takia pari tuntia aiottua myöhäisemmäksi.

Laivueen hyökkäysvoiman muodosti kolme moottoritorpedovenettä, jotka lähtivät klo 16.30 tukikohdasta Someriin. Saaren komentokorsussa pidettiin sitten neuvoa saksalaisen päällikön kanssa, joka ilmoitti haluavansa suorittaa tehtävänsä omilta esimiehiltään saamansa käskyn mukaan klo 02.00, koska vartioelimet tällöin olisivat unisimmat. Laivueen komentaja pysyi kuitenkin päätöksessään suorittaa hyökkäyksensä mahdollisimman aikaiseen käyttääkseen alkuillan yllätysmahdollisuutta hyväksi. Oli myös pelättävissä, että vihollisalukset ehtisivät muuten poistua satamasta. KM-veneen päällikkö taipui laivueen komentajan suunnitelmaan vasta sen jälkeen, kun hänen oli annettu ymmärtää, että hän saisi muuten yksin suorittaa tehtävänsä aamuyöllä moottoritorpedoveneiden hälytettyä vihollisen jo illalla.

Moottoritorpedoveneet ja KM-vene lähtivät klo 19.30 Somerista. Ensin ajettiin viisi meripeninkulmaa Somerista itään edullisimman lähestymissuunnan saamiseksi, minkä jälkeen käännyttiin Lavansaaren itäisimmän niemekkeen Suvisaaren kärkeä kohti alentaen nopeus 12 solmuksi. Neljän ja puolen meripeninkulman päässä Lavansaaresta alennettiin nopeutta edelleen kahdeksaan solmuun, jotteivät keulakuohut paljastaisi hyökkääjää liian aikaisin. Lähestymismuodostelmana oli kiila. Syöksy oli johtoveneenä kärjessä, siitä viistoumassa vasempaan olivat Vinha ja Vihuri sekä oikealle KM-vene. Kirkkaan kuutamon takia ja puolipilvisyyden vallitessa oli näkyvyys erittäin hyvä, noin 30 kilometriä. Tuuli oli heikko, 1-2 beaufortia kaakosta, aallokko sen mukaisesti melkein olematon.

Jo kaukaa havaittiin satama vartioiduksi. Yksi vartiomoottorivene oli Peninsaaren ja Lavansaaren puolivälissä paikoillaan noin puoli meripeninkulmaa satamalinjan pohjoispuolella. Vartiovenepari taasen vartioi Kielkourin niemen pohjoispuolella. Kuten jo ennen Somerista lähtöä oli oletettu, ei lähestyminen onnistunut huomaamatta. Vaikka näkyvyys pohjoiseen päin ei ollutkaan yhtä hyvä kuin kuutamon etelään, havaitsi Lavansaaren pohjoiskärjessä oleva vartioasema lähestyvät veneet jo 3,5 meripeninkulman etäisyydeltä. Se kysyi vilkulla tunnusta lähettäen vaateena morsemerkin ťJť. Suunnitelman mukaan tähän ei vastattu. Kun vartioasema toisti vaateen, antoi oikealla oleva KM-vene saamansa ohjeen mukaisesti kirkkaalla vilkkuvalonheittimellään nopean ja epäselvän vastauksen.

Ryhmä jatkoi lähestymistään entisellä nopeudellaan. Vihollisen vartioveneet pyörähtivät pari kertaa ympäri paikoillaan, mutta havaittuaan lähestyvien veneiden ja vartioaseman välisen vaateen ja tunnuksen vaihdon luulivat ne niitä omikseen lähtemättä liikkeelle. Tätä vartioveneiden käsitystä vahvisti myös se seikka, että moottoritorpedoveneemme rauhallisesti pysyivät suunnassaan ja että ne ohjasivat satamaan juuri venäläisten käyttämää sotaväylää pitkin, joka huomattavasti poikkesi rauhanaikaisesta ja nytkin valaistusta satamaväylästä. Lisäksi sivuutettaessa idänpuoleista vartiovenettä oli tätä lähinnä sotasaalisvene Vihuri, joka ulkomuodoltaan oli täydelleen venäläisten moottoritorpedoveneiden kaltainen.

Lavansaaren linjalla kääntyi KM-vene kulkemaan sitä pitkin ja laski miinansa. Puoli meripeninkulmaa linjan eteläpuolella kääntyivät moottoritorpedoveneet satamaa kohti ajaakseen sinne Suvisaaren pohjoiskärjen sivuitse.

Tällöin jo voitiin havaita, ettei laivasto-osasto ollut enää ankkurissa lentotiedustelun ilmoittamalla paikalla keskellä lahtea. Kevyttä yöusvaa leijaili satamassa muutaman metrin korkeudella pätkittäen saaren metsäisen rantaprofiilin. Tämä harhautti tähystäjiä luulemaan tummempia kohtia aluksiksi ja riemuiten ilmoittivat he havaintonsa laivueen komentajan korvaan. Mutta kiikari osoitti havainnot lahjomattomasti harhaksi.

Vihurin torpedomatruusi Eskelinen, joka puheliaisuudellaan oli huvittanut venetovereitaan monet pitkät partioyöt. ehti nytkin hihkaista päällikölleen, että jos vain yksi torpedo ammutaan, olisi parempi ampua vasen, sillä oikeaan oli juuri samana päivänä vaihdettu uusi pintarasva. Suomalaiseen tapaan ei poika menettänyt jännittävässäkään tilanteessa rauhallisuuttaan, vaan muisti, että vasemman torpedon puhdistus ja rasvaus olisi seuraavan päivän urakkana, ellei sitä nyt ammuttaisi.

Lähestyttäessä Suvisaaren pohjoiskärkeä havaitsi laivueen komentaja hieman laiturin pohjoispuolella kuun valaiseman vaalean savun tummempaa metsätaustaa vasten. Aluksi ei voitu erottaa nousiko sen rannalla olevasta asumuksesta, vaiko aluksesta, mutta pian erottui jo iso laivan savutorvi sen aiheuttajaksi. Hetkistä myöhemmin erotti jo kiikari korkean keulapakan. Siinä lojui ankkurissa Krasnoje Znamja, joka oli siirtynyt lähemmäksi rantaa. Fugas-raivaajia ei sitä vastoin näkynyt. Ne olivat poistuneet satamasta. Tykkivene oli edullisessa asemassa torpedoitavaksi maatessaan rannan suuntaisena keula kaakkoon päin ja kylki mukavasti lähestyviä moottoritorpedoveneitä vasten.

Maalinjaosta moottoritorpedoveneiden kesken oli sovittu .etukäteen, mikäli muodostelma kokonaisuudessaan olisi vielä paikoillaan. Johtovene antoi vilkullaan ryhmälle torpedohyökkäyskäskyä tarkoittavan merkin. Laivueen komentajan tiedustellessa johtoveneensä päälliköltä näkyvyyttä ohjaushytistä ja torpedotähtäimestä käsin ilmoitti hän, että sieltä oli vaikea erottaa maalia. Sovittiin, että laivueen komentaja itse suorittaa tähtäyksen ohjaushytin katon ylitse.

Kello 21.13 pyrähti Syöksy täyteen vauhtiin. Maali avasi tällöin konetykkitulen perä- ja keulakanneltaan. Valojuovat lensivät onneksi kuitenkin hieman veneen ylitse, kuten niin usein pimeässä ammuttaessa ennenkin oli käynyt. *Kohti savua - hieman oikealle - suoraan, oikea laukaus!* kuuluivat laivueen komentajan käskyt ja torpedo sujahti kuilusta. ťHieman vasemmalle - suoraan, vasen laukaus!* ja toinen torpedo seurasi perässä. Ammunnan suoritettuaan vene väisti jyrkästi oikealle välttääkseen Mustaniemestä ulos pistävän matalikon.

Kun muita maaleja ei ollut, ampui viistoumassa seurannut Vinhan päällikkö luutnantti Aarne Vuorensaari yhden torpedon samaan maaliin. Luutnantti Kajatsalo, joka Vihurilla oli viimeisenä viistoumassa halusi myös varmistaa tuloksen ja ampui samoin yhden torpedon. Vinhan hidas torpedo hypähti laukauksen jälkeen kaksi kertaa pintaan. Tällöin se oli vähällä osua Vihuriin, joka torpedoa nopeampana oli ehtinyt sen edelle ja suoritti paraikaa väistökäännöstä.

Ensimmäisen torpedon räjähtäessä maalissa lakkasi torjuntatuli peräkannelta ja kun toinen torpedo noin 10 sekuntia myöhemmin räjähti komentosillan kohdalla, lopetti myös keulatykki tulen. Vihurin laukauksensa jälkeen poistumisen suojaksi sataman suulle vetämä savuverho esti enemmän tähystyksen veneiltämrne käsin. Vinhan ja Vihurin päälliköt ehtivät kuitenkin todeta kolmannenkin räjähdyspatsaan ennen savun taa joutumistaan.

Huomio oli nyt kiinnitettävä sataman ulkopuolella oleviin vartioveneisiin, sillä nyt jo nekin olivat tilanteesta selvillä. Ne olivat lähteneet liikkeelle ja lähestyivät nopeasti pohjoiseen pyrkiviä moottoritorpedoveneitämme. Neljänkymmenen solmun nopeudella ajaen kaarsi Vihuri silloin lähelle idänpuoleista vartiovenettä ja veti savuverhon sen keulan eteen. Tämän suojassa ohittivat hitaat Thornycroftit vartioveneen. Lännenpuoleinen vartiovenepari avasi myös tulen, mutta etäisyys niihin oli jo siksi pitkä, ettei niiden tulitus muodostunut tarkaksi.

Nyt vasta syttyivät Lavansaaren valonheittimet ja alkoivat etsinnän sataman suulla. Ennen kuin ne löysivät moottoritorpedoveneet ja KM-veneen ja ennen kuin rannikkotykistö ehti avata tulen veneitä vastaan, oli etäisyys venynyt jo turvalliseksi pimeämpään pohjoiseen horisonttiin häipyville hyökkääjille.

Moottoritorpedovenelaivue pysähtyi klo 21.35 kolme meripeninkulmaa Lavansaaren pohjoispuolelle tähystämään. KM-veneen miinoitus oli onnistunut hyvin ja sen päällikkö huusi onnittelunsa torpedoinnin johdosta. Torpedojen räjähtämishetkellä sataman pohjoispuolella ollut KM-vene oli havainnut neljä räjähdyspatsasta ja sen päällikkö kertoi myös nähneensä yökiikarillaan tykkiveneen selvästi kallistuvan.

Kello 00.20 saapui laivue tukikohtaansa. Saman päivän iltana totesi lentotiedustelu tykkivene Krasnoje Znamja'n kadonneen Lavansaaresta ja myöhemmin selvisi, että tykkivene oli uponnut satamalahteen.


--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

 

Kertomukset