Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Eri aselajien veteraanien kertomuksia

- Taistelu Oktjabrskaja Revolutsijan ja Marat'n kanssa

Arvo Kokko

 

Yöllä joulukuun 18. päivää vasten oli kello 0.40 havaittu merellä 5 venäläistä sotalaivaa noin 30 kilometrin päässä linnakkeesta. Kello 3.50 oli nähty 6 laivaa 23.4 kilometrin päässä. Kello 6 tienoissa nämä laivat poistuivat kauemmaksi ja jäivät noin 29 kilometrin päähän ikään kuin jotakin odottamaan.

Nyt siis kaiketi oli tulossa todellinen ťharjoitusť. Sumutaistelu oli ollut vain sen esimakua. Näkyvyys oli tänään tyydyttävä, vaikkakaan ei aivan kirkas. Yhteenotosta tulisi edellistä paljon kiivaampi. Nyt oli näytettävä, miten suomalaisen rannikkopuolustuksen putket purevat niitä, jotka omin luvin lähestyvät rantojamme.

Valmistauduttiin vierailua vastaanottamaan. Järeän patterin lisäksi kaikki it.torjuntaan järjestetyt tykit miehitettiin. Linnaketta komensi linnakkeen päällikkö, kapteeni Miettinen, kymmentuumaista D-patteria luutnantti Kytöpuro, C-patteria reservivänrikki Holma, it-tykkejä vänrikki Arola ja reservivänrikki Ahlberg. D-patterin mittausupseerina toimi vääpeli Ahomaa, 1. jaoksen johtajana reservivänrikki Tuuli, 2. jaoksen reservivänrikki Rantala ja 3. jaoksen kunnossa olevan tykin johtajana tykkimestari Näräkkä. Jaosupseereina olivat 1. jaoksella reservivänrikki Kröger ja 2. jaoksella reservivänrikki Pöntynen.

Aamun sarastaessa, kello 9.20, nähtiin taivaanrannalla tummia pisteitä. Kaksi kolme hävittäjälaivuetta oli liikkeellä noin 25-27 kilometrin päässä linnakkeesta. Tuntia myöhemmin rupesi Laukaanlahden suunnalta näkymään lentokonelaivueita, jotka saapuivat suoraan linnakkeen yläpuolelle. Alkoi sataa pommeja, raskaita ja kevyempiä. Pommilaivuetta seurasivat hävittäjälaivueet, jotka tulittivat pattereita ja asuinrakennuksia konekivääreillään ja pikatykeillään ampuen mm. fosforipitoisia sytytysluoteja.

Tämä oli esimakua siitä, mitä tuleman piti. Raskaiden pommien räjähdykset tärisyttivät maata ja synnyttivät suuria kuoppia patterien lähistöön. Hävittäjät lensivät matalalla olevien pilvien suojassa patterien kohdalle ja tulittivat syöksyssä tykkien miehistöä ja kohosivat jälleen pilvien taakse suojaan it.tulelta. Herkeämättä ampuvat C- ja it.patterit hajottivat pommituslaivueet ennen kuin ne pääsivät patterien kohdalle ja koneiden täytyi pudottaa pomminsa laajalle alueelle tavoittamatta kohteitaan, järeitä tykkejä, joiden kimppuun niillä näytti tänään olevan aivan erityinen halu.

Näin kului aamupäivä. Yli kymmenenä toisiaan seuraavana aaltona saapuivat pommituslaivueet. Ilma oli täynnä tykkien jyskettä, pommien räjähtelyä ja konekiväärien papatusta. Mutta ankarasta pommituksesta ja pommien runsaasta lukumäärästä huolimatta vauriot jäivät vähäisiksi. Teitä rikkoutui ja jotkin rakennukset kärsivät lieviä sirpalevaurioita, mutta tykit säilyivät osumilta eikä hävittäjien kk.tuli aiheuttanut tappioita tykkimiestenkään keskuudessa. Sen sijaan todettiin useita osumia pommittajiin, vaikkakaan patterilta ei nähty yhdenkään koneen putoavan. Vartioasemilla sellaisia tapauksia kyllä havaittiin. Koiviston asema ilmoitti yhden koneen pudonneen salmeen. Sekäranta oli nähnyt yhden syöksyvän mereen. Lisäksi monet olivat horjahdellen lentäneet tukikohtaansa päin. Mutta näistä vaurioista huolimatta pommitus ei laimentunut, vaan jatkui yhtä mittaa tunnista tuntiin.

Keskipäivän lähestyessä alkoi kauaksi merelle ilmaantua lisää tummia hahmoja. Kello 12.18 tulivat näkyviin taistelulaiva Oktjabrskaja Revoljutsijan ääriviivat. Sen ympärillä, edessä, takana ja sivuilla ajoi toistakymmentä hävittäjää ja laivueenjohtajaa. Taistelulaiva suuntasi suoraan linnaketta kohden ja hävittäjien havaittiin tämän tästä pudottavan syvyyspommeja suojatakseen taistelulaivaa suomalaisilta sukellusveneiltä.

Taistelulaivueen saavuttua noin 26 kilometrin päähän nousi ilmaan MBR-3-tyyppinen lentovene asettuakseen tulenjohtoon. Patteri hälytettiin ja annettiin komento: ťPanssirikranaatti!ť Taisteluvalmiina seurattiin vihollisen merihirviön lähestymistä. Sen päästyä noin 22 kilometrin päähän tapahtui ratkaisu. Suuliekkejä välähti koko Oktjabrskaja Revoijutsijan laidan pituudelta. Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua valtavat räjähdykset leikkasivat ilmaa ja korkeita räjähdyspilviä kohosi järeän patterin edestä ilmaan. Heti perään tuli toinen keskitys. Kun hakuammunta oli suoritettu, aloitti taistelulaiva vaikutusammunnan. Sarja seurasi sarjaa, keskitys keskitystä, 2-3-6 laukauksen ryhmissä.

Kello oli 12.35 ensimmäisten kranaattien pudotessa. Neljä minuuttia myöhemmin linnakkeelta kuului järähdys: D-patteri vastasi tuleen. Kumeasti vongahtaen lähtivät Durlacherien 250 kilon panssarikranaatit viemään vastatervehdyksensä vihollisen kaksitoistatuumaisille. Sarja seurasi sarjaa. Korkeat vesipatsaat kohosivat ilmaan taistelulaivan takana. Virhe korjattiin ja nyt näkyi vesipatsaita laivan edessä. Vihdoin rupesi näyttämään siltä, että laukaukset peittäisivät maalin. Nyt saattoi jo toivoa osumia.

Koko ajan jatkui ilmapommitus ja hävittäjäkoneet kiertelivät linnakkeen yläpuolella. Syöksyjään tehden ne yrittivät tulittaa tykkien ääressä hääriviä miehiä. Patteri oli saatava vaikenemaan!

Tulenjohtajana toimiva lentovene saapui aivan linnakkeen lähelle tarkkailemaan ammunnan vaikutusta. Canet-patteri ampui sitä kohti muutamia aikakranaatteja saamatta osumaa. Lentovene ei kuitenkaan uskaltanut jäädä pitemmäksi aikaa kuusituumaisten maalitauluksi, vaan poistui kiireesti kauemmaksi, mistä se edelleen johti vihollisen tulta. Nyt pari hävittäjäalusta uskaltautui lähemmäksi. Noin kymmenen kilometrin päästä ne avasivat tulen patteria vastaan. Nekin saivat kuitenkin pian tarpeekseen C-patterin suunnattua niitä vastaan tulensa.

Vaikka 300-500 kilon ilmapommitkin jo pitivät pahaa ääntä ja vavahduttivat maata putoamispaikkojensa lähellä, niin se oli kuitenkin pientä verrattuna kaksitoistatuumaisen kranaatin räjähdykseen. Sellaisen iskiessä maahan nousivat suuret puut juurineen ilmaan ja mukana kohosi valtava tuli-, savu- ja sorapilvi. Jos kranaatti putosi esim. tulenjohtotornin eteen, niin tuollainen pilvi peitti kotvaksi kokonaan näköalan. Maa huojui ja tärisi kuin ankarassa maanjäristyksessä ja tulenjohtotorni ja muut rakennukset tuntuivat vapisevan kuin horkassa. Räjähdyspaine synnytti voimakkaan ilmavirran kuin hirmumyrskyssä. Monta kertaa se heitti tykkimiehet alas lavetilta ja he saivat kuin ankaraa tuulta vastaan ponnistellen matalana hiipiä takaisin paikoilleen. Koko linnakkeen alue järkkyi suunnattomassa liekkien, savupilvien ja huumaavien räjähdysten myllerryksessä . Ikään kuin purkautuvan tulivuoren kraatteri. Tuon kauheuden keskellä ei olisi uskonut kenenkään säilyvän hengissä. Humaljoen linnakkeella arveltiinkin kaiken menevän möyhyksi, sellaisen vaikutelman sai väkisinkin salmen yli taistelua seuratessaan. Kauppalassa alettiin tyhjentää taloja ja järjestää niitä kaatuneiden ja haavoittuneiden vastaanotto-, sijoitus- ja sidontapaikoiksi. Tulivuoren purkaukselta tämä alkoi tuntua jo niistäkin, jotka linnakkeella hoitelivat tykkejä. Vaikka taistelulaivan tuli oli hajanaista ja hajaantui useiden neliökilometrien alueelle, tuli kranaatteja patterillekin. Erään tykin valliin sattui täysosuma ja ympärille useita kranaatteja. Erään kiskot lensivät ilmaan, ja sen miehistönsuoja hajosi. Erään tykin miehistönsuojan läpi lensi ammus ja lähelle putosi raskas ilmapommi. Erään tykin eteen ja taakse tuli osumat. Erään ympäriltä kaatui kokonaan sitä suojaava metsä. Tykkipihoja piti tämän tästä puhdistaa sirpaleista, kivistä ja sorasta. Mutta kaikesta huolimatta joka mies seisoi paikallaan viimeiseen saakka. Ihme kyllä, suoranaista mieshukkaa ei tullut. Vain viiden miehen täytyi poistua sidonta-asemalle haavoittuneina ja jotkut menettivät hermojensa hallinnan. Kaatuneita ei ollut ainoatakaan, vaikka ilma oli täynnä tulikuumia sirpaleita, lentävää kuolemaa.

Linnakkeen päällikkö seurasi tulenjohtoupseerien kanssa taistelua tulenjohtotornista. Tornin ympärille tuli useita osumia ja puolen metrin mittaiset sirpaleet repivät syviä lovia sen seiniin. Mutta tästä hirmuisesta terässateesta huolimatta linnakkeen tykit jatkoivat ampumistaan ja laukaukset alkoivatkin tavoittaa maalia. Viimein saatiin taistelulaiva haarukkaan ja seuraava ryhmä peitti jo maalin. Daavidin ja Goljatin välinen taistelu näytti olevan kääntymässä Daavidin eduksi. (Vertaus ei onnu, sillä D-patterin viittä 10-tuumaista tykkiä vastassa oli kaksitoista taistelulaivan 12-tuumaista.) Mutta silloin patterilla tykki toisensa jälkeen vaikeni . . . Kalusto alkoi taas pettää! Jo kello 12.46 patterin tuli oli hetkeksi keskeytetty mittausvirheen vuoksi ja avattu uudelleen sen tultua korjatuksi. Nyt kaluston särkyminen pakotti tykin toisensa jälkeen keskeyttämään, tulensa. Kello 13.50 taistelulaiva pysäytti ammuntansa ja tuli lähemmäksi, noin 20 kilometrin päähän, antaakseen lopullisen kuoliniskun yhä harvempaan ampuvalle linnakkeelle. Kello 14 patterilla oli enää yksi tykki ampumakunnossa Tilanne alkoi jo tuntua hyvin harmaalta. Taistelulaiva ampui läheltä laidan toisensa jälkeen, välillä vain kylkeään kääntäen. Ilmapommitus jatkui samanaikaisesti keskeytymättä ja hävittäjäkoneet tekivät syöksyjään tykkejä kohden tulittaen niiden ääressä hääriviä tykki- ja korjausmiehiä. Linnake näytti jo tuhon omalta. Mutta silti ei sisua menetetty, vaan ainoa tykki syyti kranaatteja minkä kerkisi ja asemestari Kakko apulaisineen teki parhaansa saattaakseen vaurioituneet tykit jälleen taistelukuntoon.

Asemestarien ja heidän apulaistensa sekä luoti- ja sirpalesateesta piittaamattomien vapaaehtoisten ponnistusten tuloksena saatiinkin jo kello 14.21 neljäs tykki kuntoon ja se yhtyi uudelleen leikkiin. Vapaaehtoiset juoksivat tulesta välittämättä lainaamaan puuttuvia varaosia toisilta tykeiltä ja kolmaskin tykki saatiin ääneen. Tilanne oli asemestarien ja mekaanikkojen avulla pelastettu. Kun taas kranaatteja alkoi tiheämmin putoilla taistelulaivan lähettyville ja sen asema muuttui vaarallisemmaksi, lopetti alus ammuntansa kello 14.25 ja poistui näköpiiristä. Kaikki viestimestarien vapaaehtoisille apulaisille, on annettava tinkimätön tunnustus rohkeudesta ja pelottomuudesta, niin linnakkeen rohkeusennätyksen saavutti sittenkin nuori, 22-vuoden ikäinen lotta Helli Matikka. Jo sumutaistelun ja ilmapommitusten aikana hän oli kieltäytynyt lähtemästä sirpalesuojiin ja jatkanut töitään keittiössä mistään välittämättä. Nytkään hän ei poistunut työpaikaltaan, vaan touhusi tyynenä askareissaan. Hänelle oli pääasia valmistaa pojille haukattavaa ankaran päivätyön jälkeen. Hän oli loistava esimerkki miehillekin, suomalaisen naisen, suomalaisen lotan mallityyppi.

Lohkon komentaja eversti Lyytinen saapui yöllä ottamaan selkoa tilanteesta ja tarkastamaan linnakkeen kuntoa. Pidettiin upseerineuvottelu taistelulaivan mahdollisen uusintavierailun varalta. Kaluston heikkouden vuoksi päätettiin seuraavalla kerralla ampua aluksi vain ykköstulta, jotta iskuteho säilyisi ratkaisevaan hetkeen eikä koko patteri joutuisi kalustohäiriöiden takia vaikenemisen vaaraan.

Koko yön näkyi uloimmille vartioasemille mereltä hävittäjälaivojen liikehtimistä, kuten edellisenäkin yönä. Siitä saattoi yhä varmemmin päätellä, että jatkoa seuraisi. Aamuun mennessä pilvet ja sumu häipyivät ja näkyväisyys parani. Jo kello 9 jälkeen ensimmäiset pommikone- ja hävittäjälaivueet saapuivat päivän alkajaisvierailulleen linnakkeelle.

Ilmahyökkäykset toistuivat lyhyin väliajoin. Kello 11.21 kohosi merestä taistelulaiva Marat'n siluetti näkyviin. Venäläiset lähettivät tuleen parhaan laivansa. Se läheni linnaketta. Taistelulaivan edessä kulki kärkenä yksi Leningrad-tyyppinen laivueenjohtaja ja yksi Grosnyj-tyyppinen hävittäjä. Oikeaa sivustaa varmensi kolme Engels-tyyppistä hävittäjää. Lähivarmistuksena näkyi seitsemän Sovjet-tyyppistä hävittäjä- ja varmistusalusta. Laivue läheni lähenemistään ja sen päästyä 23.6 kilometrin päähän kohosi ilmaan lentovene tulenjohtajaksi. Koneen noustessa poistuivat kaikki pommi- ja hävittäjäkoneet linnakkeen yläpuolelta ja taistelulaivan lähivarmistuksena kulkeneet hävittäjät vetäytyivät aluksen eteläpuolelle suojaksi siltä taholta mahdollisesti tapahtuvia sukellusveneiden hyökkäyksiä vastaan.

Tulenjohtajakoneen noustua ilmaan käänsi 180 metrin pituinen, kahdellatoista 12-tuumaisella ja kuudellatoista 130 mm:n tykillä varustettu teräslinnoitus kylkensä ja koko laita peittyi tuleen. Kumeasti ulvahtaen iskivät ensimmäiset kranaatit tulenjohtotornin lähistölle. Jatkuvasti läheten ja välillä kylkeään kääntäen laiva jatkoi ampumistaan. Tuli oli huomattavasti tarkempaa kuin edellisenä päivänä. Kranaatit keskittyivät patterin ja tulenjohtotornin ympärille, jota laiva näytti käyttävän tähtäyspisteenään.

Patteri vastasi suunnitelman mukaan harvakseen ykköslaukauksin. Lohkon komentaja ja linnakkeen päällikkö olivat tulenjohtotornissa seuraamassa taistelua. Siellä oli myöskin järeän patterin päällikön komentopaikka, josta hän johti patterinsa toimintaa tarkkaillen tulen vaikutusta.

Eilispäivän näytelmä uusiintui, nyt ahtaammalla alueella ja siis vastaavasti ankarampana. Ilma oli tulta, savua, kiviä, soraa ja puunkappaleita täynnä. Maa vavahteli laajalla alueella. Rakennuksia sortui soraläjiksi. Räjähdyspilvet peittivät ajoittain näkyväisyyden. Kello 12.25 laiva aloitti vaikutusammunnan tulittaen koko voimallaan. Kello 12.43:een mennessä se oli ampunut jo 34 neljän laukauksen ryhmää, kaikki tulenjohtotornin ja D-patterin toisen ja neljännen tykin lähettyville. Tämä tarkkuus alkoi jo hermostuttaa ja antoi aihetta pelätä pahinta, kun ei pyydettyä omien pommittajien tukeakaan kuulunut taistelulaivan pikatulta häiritsemään.

Linnakkeen päällikkö seurasi taistelua räjähdysaineitten heiluttelemasta tulenjohtotornista periskooppikiikarilla. Sirpaleet murensivat tornin seiniä, ja kerran, kun keskitys osui aivan tornin eteen, hänestä näytti siitä, kuin koko jäljellä ollut metsä olisi kohonnut juurineen ilmaan ja kaatunut luutnantti Kytöpuron silmille, joka tähystysaukosta tarkkaili patterin toimintaa ja sen tulen vaikutusta. Päällikkö juoksi katsomaan ja näki sisään tullessaan Kytöpuron pyyhkivän kasvojaan hihaansa. Metsän kaatuminen tähystysaukkoon oli ollut vain periskoopin luoma kuva, mutta räjähdyspaine oli iskenyt naamioimispuiden oksat tähystäjän kasvoille. Niiden iskun aiheuttamaa kirvelyä hän nyt tasoitteli kasvojansa pyyhkiessään.

Vaikka torni oli hyvä maali viholliselle ja se huojui ja tärähteli kranaattien iskiessä sen ympärille, pysyivät tulenjohtajat liikahtamatta paikoillaan. He mittasivat etäisyyksiä ja antoivat lukujaan keskeyttämättä ohjaten omien tykkiensä tulta. Taistelulaiva läheni yhä ja oli enää vain 16 kilometrin päässä. Patterin ammukset putoilivat jo laivan kahta puolta ja alus saatiin nolla-haarukkaan. Patteri aloitti vaikutusammunnan ja ampui täyden keskityksen. Valtavat vesipatsaat kohosivat laivan ympäriltä. Pitkiä - lyhyitä sitten täysosuma. Laukaukset peittivät maalin. Marat lopetti ammuntansa ja kääntäen keulansa merelle päin alkoi paeta nopeimmalla vauhdillaan hävittäjälaivojen keskittyessä tiiviiksi suojarenkaaksi sen ympärille.

Taistelua oli kestänyt vain vajaan tunnin. Patteri ampui pakenevan laivan perään yrittäen tuhoamistulta, mutta kalusto petti taaskinl Tykki toisensa jälkeen vaikeni ja lopulta toimi enää kaksi tykkiä. Loistava tilaisuus lähettää vihollisen sotalaivaston ylpeys pohjaan oli mennyt sivu suun kaluston kehnouden takia.

Se kiukutti. Kirouksia pääsi miesten huulilta. Kaluston pettäminen oli eilen pelastanut Oktjabrskaja Revoljutsijan vaurioilta, kun se oli jo saatu maalin peittäviin laukausryhmiin, vaikkakaan osumia ei vielä voitu varmuudella todeta. Nyt Marat pääsi livistämään, kun siihen oli saatu ainakin kaksi osumaa, joiden synnyttämän palon savu näkyi vielä kaukaa laivan paetessa. Tähystysasemat erottivat selvästi osumapisteet laivan kannella. Muutama lisäkeskitys olisi kyennyt vaurioittamaan sen taisteluun kelpaamattomaksi. Mutta minkäs mahtoi? Sitä, mikä oli aikanaan lyöty laimin, ei nyt enää sodan alettua ehditty suurimmillakaan ponnistuksilla korjata.

Tänä toisena taistelupäivänä asiat luistivat vielä paremmin kuin edellisenä. Tuleen oli jo totuttu ja miehistö oli osannut paremmin varustautua kaikkien mahdollisuuksien varalle. Ilmapommitus alkoi uudelleen laivan poistuttua. Se katkoi jälleen yhteyksiä, joita Ihalainen miehineen oli taas korjaillut taistelunkin aikana. Ilmapommitus ulottui nyt Tiuriin, Humaljoelle ja muuallekin linnoitusalueelle. Viisi taloa tuhoutui palopommien sytyttäminä ja teitä vaurioitui. Suurempia vahinkoja ei tänäkään päivänä sattunut. Miehistömenetyksetkin rajoittuivat yhteen kaatuneeseen ja kolmeen haavoittuneeseen.

Patterialueen niukkakasvuinen metsä oli nyt entistäänkin harvempaa. Se ei enää peittänyt tykkejä. Tulenjohtotornin lähellä oli vain yksi pieni puu pystyssä, kranaattisade oli kaatanut tai katkonut kaikki muut. Maa oli täynnä kraattereilta ja varsinkin tulenjohtotornin ympärillä näytti siltä, kuin sitä olisi yritetty muokata kylvökuntoon. Mutta tämä kaikki oli mitätöntä sen rinnalla, että Marat oli saanut läksyn, joka sen täytyi muistaa, ja että Koivisto oli kestänyt nytkin, vaikka venäläiset olivat kohdistaneet siihen erään kovimmista iskuistaan, ja se pysyi edelleen rannikon ja maa-armeijan läntisen siiven murtumattomana tukena.

Mantsi, Järisevä, Koivisto WSOY 1950


--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

Kertomukset