Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Itsenäistymisen vuodet

Eduskunnan toiminnan alkuvaiheet

Laki yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valittavasta yksikamarisesta eduskunnasta hyväksyttiin Suomessa säätyvaltiopäivillä keväällä 1906. Muutos oli mullistavin koko Euroopassa.

Äänioikeutettujen lukumäärä yli kymmenkertaistui
126 000:sta 1 273 000:een. Naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa ja toisena koko maailmassa. Keisari Nikolai II joutui hyväksymään lain keskellä syvää poliittista kriisiä.

Vuonna 1907 järjestetyt ensimmäiset eduskuntavaalit muuttivat olennaisesti säätyvaltiopäivien aikaisia voimasuhteita. Sosiaalidemokraatit saivat 80 paikkaa 200:sta, sillä suuri osa maaseudun tilattomasta väestöstä äänesti sosiaalidemokraatteja. Muista puolueista saivat vanhasuomalaiset 59 paikkaa, perustuslailliset eli nuorsuomalaiset 26 paikkaa, ruotsalainen kansanpuolue 24 paikkaa, maalaisliitto 9 ja kristillinen työväki 2 paikkaa.

Ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan työskentelylle oli luonteenomaista aloitteiden runsaus, puheiden paljous ja ajan niukkuus. Tiukasta työtaakasta huolimatta syntyi vain vähän tuloksia. Keisari Nikolai II hajotti eduskunnan useita kertoja ja jätti myös vahvistamatta eduskunnan päättämiä lakeja.

Eduskunnan työskentelyn vähäiset vaikutukset ja väsymys usein toistuviin vaaleihin aiheuttivat sen, että äänestysinto laimeni nopeasti kansalaisten keskuudessa. Äänestysprosentti laski vaalista toiseen siten, että ensimmäisten vuoden 1907 vaalien 70 % oli vuoden 1913 vaaleissa enää 51 %.

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen lamautti eduskuntatyöskentelyn vuosina 1914-15. Vuonna 1916 järjestettiin normaalit eduskuntavaalit. Eduskuntaan syntyi ensimmäisen kerran vasemmistoenemmistö, sillä sosialidemokraattinen puolue sai 93 paikkaa 200:sta 47.3 %:n osuudella annetuista äänistä. Porvarilliset puolueet eivät olleet saaneet äänestäjiään liikkeelle eivätkä ne olleet tehneet vaaliliittoja, mikä selittää niiden suhteellisen pienen osuuden kansanedustajapaikoista.  

Kertomukset