Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Taustatekijät

Sodan jälkiselvittelyt

Syksyllä 1944 tehdyn välirauhan ehdot olivat Suomelle raskaat. Karjala menetettiin uudelleen. Lisäksi jouduttiin luovuttamaan Petsamo ja vuokraamaan Porkkala Neuvostoliitolle viideksikymmeneksi vuodeksi. Maassa olevat saksalaiset oli riisuttava aseista. Suomelle määrättiin suuret sotakorvaukset.  

Syksy 1944 oli Suomessa epävarmuuden aikaa. Ankarat välirauhanehdot, joukkojen vetäytyminen vuoden 1940 rajojen taakse, Porkkalan alueen tyhjentäminen ja neuvostojoukkojen ilmestyminen pääkaupungin läheisyyteen sekä taistelut saksalaisia vastaan loivat epävarmuutta. Tähän liittyivät suuret sisäpoliittiset ongelmat. Porkkalan alueen vuokraamisella Stalin halusi turvata Neuvostoliiton laivaston esteettömän kulun Itämerelle, pitää Suomen valtionjohtoa painostuksen alaisena ja mahdollistaa tykistötulen ampumisen tarvittaessa Helsinkiin. Suomen pääkaupunki, mukaan luettuna presidentinlinna ja valtionhallinnon ylin johto olivatkin joka hetki Neuvostoliiton Porkkalaan sijoitetun järeän rannikkotykistön ulottuvilla. Suomella ei olisi ollut mahdollisuuksia vastata tuleen, sillä Suomen kauaskantoinen rannikkotykistö jouduttiin purkamaan Porkkalan lähialueilta. Porkkalan tukikohta oli vahva sisä- ja ulkopoliittinen sekä sotilaallinen pelote Suomea vastaan. Porkkalan uhka väistyi vuonna 1956, kun Neuvostoliitto luovutti alueen takaisin Suomelle.

Rauhanehtojen toteuttamista valvomaan tuli maahamme 22. 9. liittoutuneiden valvontakomissio, jossa oli noin 200 neuvostoliittolaista ja 15 englantilaista. Komissiolla oli diplomaattiset oikeudet ja se toimi alkuvaiheessa hyvin tiukasti, mikä herätti epäilyksiä sen tarkoitusperistä. Komissio puuttui päätehtäviensä lisäksi moniin muihinkin asioihin, kuten poliittisten vankien vapauttamiseen, sotavankien hautoihin, vakoilutoimintaan, armeijan koulutukseen, rannikkopuolustukseen, taisteluvälineiden varastointiin ja jopa kirjastoissa lainattavissa oleviin kirjoihin.

Valvontakomission määräyksestä Suomen kirjastoista poistettiin 1783 erilaista Neuvostoliitolle vihamieliseksi katsottua teosta. Tämä merkitsi sitä, että lukkojen taakse pantiin noin 30000 kirjaa. Joukossa oli sotapropagandaa sisältäviä ja neuvostojärjestelmää arvostelevia teoksia mutta myös puhtaita seikkailukirjoja ja sotakuvauksia sekä pakinoita. Suurelle yleisölle ei usein valjennutkaan, mikä oli poiston peruste. Eräisiin koululaisten oppikirjoihin jouduttiin liimaamaan uusia tekstejä aikaisemmin opiskelussa käytetyn tekstin päälle.

Välirauhan ehtoja käytäntöön sovellettaessa lakkautettiin Suojeluskuntajärjestö, Lotta Svärd-järjestö sekä Suomen Aseveljien Liitto. Myös satoja muita järjestöjä ja yhdistyksiä lakkautettiin lähinnä poliittisista syistä.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnit vuosina 1945-46 perustuivat suomalaisten kommunistien jo syksyllä 1944 tekemään aloitteeseen. Asian käsittelyllä ei pidetty aluksi kiirettä, koska Suomen lainsäädännön ja oikeustajun mukaan syytetyt eivät olleet syyllistyneet minkäänlaisiin rikkomuksiin. Tilanne muuttui elokuussa 1945, kun voittajavaltiot päättivät, että myös poliittinen toiminta voi olla sotarikos. Tässä vaiheessa katsottiin välttämättömäksi aloittaa oikeudenkäynnin valmistelut erityisesti, koska valvontakomission neuvostoliittolainen puheenjohtaja sitä vaati. Oikeudenkäynnin mahdollistamiseksi eduskunta taipui säätämään Suomen hallitusmuodon vastaisen taannehtivan lain. Oikeudenkäynneissä oli selvä pyrkimys syytettyjen tuomitsemiseen välittämättä puolustuksen esittämistä näkökannoista. Tuomiot julistettiin 21.2.1946. Entinen presidentti Risto Ryti ja seitsemän muuta henkilöä, joista kuusi ministeriä, tuomittiin 2-10 vuoden vankeusrangaistuksiin. Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan hyväksynyt tuomioita. Tuomitut olivat joutuneet tekemään vaikeita poliittisia päätöksiä tilanteissa, joissa kaikki muunlaiset päätökset olisivat johtaneet Suomen kannalta arvaamattomiin seurauksiin. Kaikkiin kolmeen sotaan todelliseksi syyksi joko suoranaisesti tai seurannaisvaikutuksena ymmärrettiin Suomessa yleisesti Stalinin syksyllä 1939 maahamme aloittama hyökkäys.