Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Eri järjestöjen veteraanien kertomuksia

- Sotilaspojan Talvisota

Erkki Kuutti Sotilaspoika 15 v.

 

Kun lyhyet talvipäivät kallistuivat kohti iltaa, päättyivät tärkeimmät ja huomionarvoisimmat taistelutkin pimeyden takia. Pienempiä kahakoita saattoi vielä jatkua, mutta monilla rintamanosilla ainoaksi taistelumuodoksi jäi tykistötuli, joka sekin oli kovin yksipuolista. Tietenkin suurtaisteluita, jotka kestivät yötä päivää, niitä ei sentään ollut yhtä mittaa.

Kun ilta saapui, alkoi päämajassa työ, joka kosketteli juuri päättyneen päivän taisteluita; alkoi tilannetiedotusten teko ja jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä nämä sanomat saapuivat Valtioneuvoston Tiedotuskeskukseen Helsinkiin. Heti kun ne olivat perillä, alkoi toisenlainen työ, toimitustyö. Tilannetiedotukset hiottiin siihen muotoon, jossa ne jaettiin lehdistölle. Samanaikaisesti alkoi kääntäjien työ - ne käännettiin useille eri kielille - molempien kotimaisten lisäksi saksaksi, englanniksi ranskaksi jne.

V. 1940 sotilaspoika, joka odotteli jo 16. syntymäpäiväänsä ja joka oli komennettu Suojeluskunnasta tähän toimistoon lähetiksi, tottui pian tähän rutiiniin. Kun toimittajien ja kääntäjien pöydiltä alkoi saapua kirjoituksia, alkoi hänen työnsä monistuskoneen käyttäjänä. Siihen aikaan monistettava teksti lyötiin kirjoituskoneella vahalle ja se siirrettiin monistuskoneeseen, jota veivattiin käsivoimin, 'kyynärpäärasvalla'. Tavallisesti n. klo 10 mennessä. työ oli tehty ja lähettipoika saattoi lähteä viemään niitä perille. Kiertokäyntiin, joka hyvän ja suotuisan sään aikana tehtiin polkupyörällä mutta useimmiten valtavan lumimäärän vuoksi jalkapatikassa, kuului joukko ministeriöitä joiden vahtimestareiden kanssa poika tuli nopeasti tutuksi, joukko eri esikuntia ja määränpäänä Hotelli Kämp, jossa olivat kaikki ulkomaiset kirjeenvaihtajat.

N. klo 11 maissa poika ehti Kämpiin, jonka ala-aulassa suuri joukko eri maista saapuneita lehtimiehiä jo odotteli häntä. Jakelu kävi nopeasti ja sen jälkeen jokainen kirjeenvaihtaja vetäytyi tutkimaan tiedonantoja ja tilannetiedotuksia nähdäkseen, mitä hän voisi niistä sisällyttää seuraavaan bulletiniinsa.

Tämän jälkeen pojalla olikin sitten tilaisuus vetäistä hieman henkeä ja siirtyä Valkoisen Kaartin kasarmille, jossa hänelle oli ruokailu.

Iltapäivän kuluessa Kämpista saapui monenlaista tiedustelua, pyydettiin lisävalaistusta, johonkin yksityiskohtaan, tarvittiin taustatietoa, henkilötietoa ja monenlaista muuta ylimääräistä informaatiota. Kun ne oli selvitetty, lähti lähettipoika jälleen viemään tietoa perille.

Näin kului iltapäiväkin työn touhussa ellei sitä katkaissut tullut hälytys, pommituksetkin kun vaativat päivänvaloa onnistuakseen. Monet tunnit saatiin istua pommisuojassa odottamassa 'vaara ohi’-merkkiä ilman että mitään voitiin tehdä ja tavallisesti menetetyt työtunnit jouduttiin korvaamaan iltatöillä.

Maaliskuun 13. päivänä. - vaihteen vuoksi vasta iltapäivällä - joutui poika viemään kaikkein raskaimmat ja surullisimmat viestinsä. Koko kansakunnan murhe oli vakavoittanut ulkomaalaistenkin kasvot Kämpin aulassa. Valtioneuvoston Tiedotuskeskus jatkoi työtään vielä tämänkin jälkeen jonkun aikaa, mutta koska lähettiä ei enää tarvittu tilannetiedotusten jakajana, sai hän palata kotipaikkakunnalleen ja ilmoittautua siellä Suojeluskunnalleen lauseella "tehtävä suoritettu". Se oli sotilaspojan talvisota.


--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2013

Kertomukset