Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Siviiliväestö

Korvikkeet

Tavarapula aiheutti sen, että suomalaiset keksivät mitä erilaisimpia korviketuotteita. Kuuluisin on varmaankin korvikekahvi. Suomalaiset joutuivat tulemaan toimeen vuodet 1943-47 lähes kokonaan ilman oikeata kahvia. Tilalle keksittiin korvikekahvi, jossa tärkeä ainesosa oli voikukka. Tuontitupakkaa pyrittiin puolestaan korvaamaan kotimaassa viljellyllä tupakalla, kessulla eli nurkantakuisella. Monet kasvattivat tätä uutta suosikkikasvia myös myyntiin.

auto

Häkäpönttö henkilöautossa (Kuva: Kaleva)

Kenkiä tehtiin siten, että pohja oli puusta ja kenkä oli muuten valmistettu paperimassasta. Myös suojavaatteita tehtiin paperista. Vanhat vaatteet käännettiin, korjattiin ja uudistettiin moneen kertaan. Vaatteiden valmistamiseen käytettiin mitä erilaisimpia tekstiilejä riippumatta niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Huolimatta kovasta yrittämisestä ei kaikilla lapsilla ollut minkäänlaisia jalkineita, joten he joutuivat jäämään ajoittain pois koulusta erityisesti siksi, että yhteensä jopa 20 kilometrin päivittäinen koulumatka oli tehtävä jalan tai suksilla.

Bensiiniä ja diesel-öljyä ei pystytty korvaamaan. Autoihin oli onneksi kehitetty jo 1930-luvun lopulla puukaasutin eli “häkäpönttö”, jossa käytettiin polttoaineena pilkettä tai puuhiiltä. Näitä puukaasuttimia valmistettiin sotien aikana yli 43 000 kappaletta. Teho oli vain noin 40% moottorin normaalista tehosta ja ajo keskeytyi usein häiriöiden johdosta. Linja-autojen matkustajat joutuivat monesti työntämään autoa ylämäessä. Puukaasutin oli kuitenkin välttämätön hätäratkaisu, jota ilman olisi autojen käyttö tyrehtynyt lähes kokonaan sillä oman polttoainepulansa johdosta Saksa pystyi toimittamaan Suomelle vain kaikkein välttämättömimmän nestemäisen polttoaineen.

Autojen käytön ollessa hyvin rajoitettua pyrittiin polkupyöriä hyödyntämään mahdollisimman paljon. Monet rikkinäisetkin pyörät otettiin esiin ja korjattiin mahdollisuuksien mukaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin kumirenkaiden puute. Renkaiden ostolupa oli anottava poliisiviranomaisilta. Lupa myönnettiin vain välttämättömään tarpeeseen. Sodan päättyessä monet polkupyörän renkaat oli paikattu kymmeniä kertoja eri keinoja käyttäen.  

 

Kertomukset