Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Siviiliväestö

Siviiliväestön kertomuksia

- Sukellus lumihankeen pelasti

Tyyne Pellikka, ent. Kettunen, Pyhäselkä

 

Mieheni kuoli talvisodan alla ja huollettavakseni jäi neljä lasta. Minun oli lähdettävä töihin, anoppi hoiti lapsia. Pääsin Ylämyllyn ruokalaan, siellä rakennettiin silloin varuskuntarakennuksia, mutta työt keskeytyivät talvisodan alettua.

Lue lisää...

- Neljä vuotta komennuksella

Annikki Järveläinen, o.s. Kangas, Kärsämäki

 

Monen lotan sotareissu kesti neljä, jopa viisikin vuotta, kuten esimerkiksi niiden, jotka talvisodan jälkeen jäivät linnoitustyömaiden muonittajiksi uudelle rajalle. He jatkoivat sitten uuden sodan alettua linnoitus- ja muissa porukoissa sodan loppuun saakka, jotkut sivu siitäkin.

Lue lisää...

- Sairaanhoitajan sotakokemuksia

Paula Vitakoski

 

Talvisodan aikana oli kotipaikkakuntani kunnansairaala muutettu sotasairaalaksi. Olin silloin 16-17-vuotias, mutta jo innostunut sairaalatyöstä, joten pääsin pikkulottana sairaalaan työhön. Sotapojat olivat ehkä vähän lievemmin haavoittuneita, joten niiden hoito oli mahdollista melko pienessä sairaalassa. Haavoittuneet olivat Pohjanmaan rannikon ruotsalaiselta alueelta ja melko ummikkoja ruotsinkielisiä.

Lue lisää...

Kertomukset