Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Siviiliväestö

Siviiliväestön kertomuksia

- Elämää kotirintamalla

Viholliset lähestyvät Korkeakoskea: tornissa tähystämässä Irja Joensuu ja Helmi Tarkkala.

Kertojat Kirsti Nummelin ja Marjatta Kössi (o.s. Piekkari)

 

Lähtökäskyn saaneiden miesten kokoontuessa lotat pitivät huolta muonituksesta. Työmääräyksistä ensimmäisiä oli siirtoväen vastaanotto ja muonitus. Oli kylmää ja kolkkoa, junat myöhästelivät niin, että vellit sekä muutkin ruoat ehtivät hapantua.

Leipien leipominen järjestettiin kyläkunnittain. 50 kiloa ruista piti viikossa saada leiviksi. Käytettiin nelikulmaisia muotteja. Kypsentämisen jälkeen leivät kuivattiin ja pakattiin metrin korkuisiin pahvilaatikoihin. Suomelassa sijaitsi sidetarpeiden työpaja; isoista harsopaloista leikattiin sopivia pakkauskokoja, jotka käärittiin rullille. Oli myös kehruuiltoja, sukkien, kypäränsuojusten, polvenlämmittäjien ja sormikkaiden kutomista.

Ilmavalvonta järjestettiin heti, kun valvontapisteet saatiin kuntoon. Kiikaroimme Korkeakoskella kenkätehtaan tornissa, vuorot kestivät viikon tai kaksi yhteen menoon. Kaikkiaan kuului ryhmään kuusi lottaa valvomassa samanaikaisesti kaksi kerrallaan kahden tunnin ajan, joten väliin jäi neljän tunnin tauko. Ruoan valmistimme itsellemme sekä siltavartiomiehille. Välineinä meillä kiikareiden lisäksi olivat suuntakehä sekä kompassit.

Kertojat emäntä Inkeri Peltonen (o.s. Muurimäki) sekä emäntä Helmi Eskola (o.s. Tarkkala) Juupajoelta, ilmavalvonnassa ja leipomisessa mukanaolostaan kertoi myös emäntä Marjatta Salkolahti (o.s. Anttila) Längelmäeltä

Yötä tehtiin ahkerasti ja pitkiä päiviä. Kenkätehdas valmisti jalkineita armeijalle, sotateollisuutta palvelivat myös ammustehdas ja lentokoneen osia korjaava varikko. Eräässä vaiheessa leivottiin joka päivä 1000 leipää, toinen puoli armeijalle, toinen siirtoväelle.

Pirkko Maunula työssä ammustehtaalla Orivedellä.

 Oltiin mukana maatalouskamppailussa, esimerkiksi harventamassa. Halkomottien teko oli naisille raskasta. Kuorma-autolla vietiin metsään, joskus saatiin sinne ruokaakin. Työkalut olivat huonot ja vaaratilanteita syntyi, kun puu kaatui miten sattui. Luovutukset kansanhuollolle olivat tiukkoja ja elintarvikeannokset pieniä, mutta maalla sai sentään aina jotakin suuhunsa.

Oriveden Haaviston kylään järjestettiin työtupa evakossa oleville naisille. Kaikki kylän ompelukoneet siirrettiin koululle, ja näin sotilaille valmistettiin paitoja.

Koulutuskeskus aiheutti paljon työtä, muonitus- ja kanttiinitehtäviä. Koulutusta annettiin kolmessa eri paikassa Orivedellä ja Juupajoella sekä Eräjärvellä. Kansanopisto oli tärkeä paikka. Siellä toimi vähän aikaa naisten klinikkakin. Sankarihautauksia oli paljon: parikymmentä kohta talvisodan alkuvaiheessa.



--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

Kertomukset