Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Maanpuolustus

Maanpuolustajien kertomuksia

- Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?


Toivo Mustonen varusmiehenä välirauhan aikana

Toivo Mustonen

 

Kerran Tarja kysyi minulta, oliko se tosi vapaaehtoisuutta, kun lähdin vapaaehtoisena talvisotaan. Siis epäili jotenkin. En muista, mitenkä vastasin kysymykseen, mutta olen siitä varma, että vastaukseni oli puutteellinen, koska se vaatii suhteellisen pitkän selvityksen sellaiselle, joka ei ole elänyt niitä aikoja. 

Minä kuuluin ennen talvisotaa kaksi 2,3 vuotta Joensuun suojeluskuntaan. Siihen järjestöön kuuluminen oli vapaaehtoista. Jo sillä perusteella lähtö sotaan oli luonnollista, sitähän varten oli harjoiteltu illat ja pyhät. Pakkohan ei ollut lähteä mutta olisihan ollut "moraalitonta olla menemättä, kun miehiä tarvittiin.

Kun sota syttyi, muistan sen päivän erittäin hyvin. Heti välähti mieleeni, että on pakko lähteä rintamalle. Moni luulee, että läksin sotaan seikkailunhalusta, jos sitäkin oli, se ei ollut pääasia. Ajattelin, että olen vahva mies, urheilijapoika. Sitten tuli mieleen, että toiset ovat siellä rintamalla, kyllä sinne on minunkin mentävä. Henkisesti oli "pakko". Minut hyväksyttiin Suomen armeijaan 27.12.1939. Se on merkitty sotilaspassiin.

 

--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

Kertomukset