Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Maanpuolustus

Maanpuolustajien kertomuksia

- Käsittämätön hiljaisuus

Osmo Suontila/II

 

Tuli maaliskuun 13. päivä ja kello löi 11. Samassa käsittämätön hiljaisuus yllätti meidät. Kuolemanhiljaisuus laskeutui Taipaleenjoelle, Kirvesmäkeen, Linnakankaalle ja Terenttilään. Viholliset kohottautuivat asemissaan. Heitä oli paljon ja he tuntuivat ihmettelevän, kuinka vähän meitä suoristautui omassa ampumahaudassamme. Kai he olisivat tulleet juttelemaan, mutta miinoitus esti sen.

Lue lisää...

- Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut

Lennart Parkatti


Helmikuun 8. alkoi Terenttilässä kolmisen viikkoa kestänyt taistelujakso, jolloin vihollinen ei antanut suomalaisille Taipaleen puolustajille hetkenkään rauhaa. Kuun puolivälissä keskisuomalaiset pääsivät pariksi päiväksi lepoon, kun porsliinipojat* asettuivat etulinjaan. Lepomme jäi kovin lyhyeksi, sillä tulikastetta vailla ollut porsliinirykmentti menetti heti meidän keskisuomalaisten ja eteläpohjalaisten sitkeästi puolustamat pääpuolustuslinjan tukikohdat.

Lue lisää...

- Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää

Viljo Nurminen

 

Iltapäivällä alkoi joukkojen mobilisointi taaksepäin, kohti uutta rajaa, jonne Taipaleelta oli matkaa linnuntietä 100 km. Joukkoja alkoi työntyä tykkitien täydeltä ja meteli täytti tienoon. Miesten kasvoista oli hävinnyt sodanaikainen tuijotus ja karvaisissa naamoissa värehti iloisempi ilme. Hyvillä mielin lähdettiin, sillä tuolloin emme tienneet kaikkia rauhanehtoja. Ajatuksissa takoi vain halu päästä mahdollisimman pian pois. Henki oli säästynyt ja alitajuisesti pelättiin, että taistelu voi alkaa uudestaan ja tämä on vain kaunista unta, toiveajattelua.

Lue lisää...

Kertomukset