Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Maanpuolustus

Maanpuolustajien kertomuksia

- Vapaaehtoisena Saksassa

128785Ilmari Ruismäki

 

Koti, uskonto ja isänmaa ovat sanat, joiden ympärillä monen suomalaisen miehen ja naisen ajatukset pyörivät viime sotien aikoina.

Koti ja perusyksikkö perhe joutuivat luovuttamaan raskaat uhrit silloin, kun isänmaan kohtalo oli vaakalaudalla, sillä niin monesta perheestä jäi kotiin saapumatta isä, veli tai nuorukaisesta juuri mieheksi varttunut poika. Lisäksi suuret joukot jäivät invalideiksi koko loppuiäkseen.

Uskonto, joka jo vuosisatoja on kuulunut suomalaiseen perusolemukseen, tuli sotien aikana läheiseksi monille. Ankarien taistelujen aikana lähti monen sotilaan huulilta rukous kohti korkeutta sen luo, joka lopulta kaikkea johtaa. Isänmaa on maa, jossa olemme syntyneet ja kasvaneet ja jota me rakastamme. Tämän maan itsenäisyyden me tahdoimme säilyttää ja onnistuimme siinä myös.

Nuo alussa mainitut sanat olivat myös meidän yhdentoista kuortanelaisen miehen ja nuorukaisen mielessä lähtiessämme välirauhan aikana vapaaehtoisina, jääkäriperinnettä noudattaen, saamaan sotilaskoulutusta Saksan sotavoimiin. Ne kaksi vuotta olivat raskasta aikaa koulutuksineen ja pitkine sotaretkineen lähelle Kaspianmerta. Sota vaati uhrinsa myös meiltä suomalaisilta. Joka viides mies sai viimeisen leposijansa Ukrainan tai Kaukasuksen mullassa, heidän joukossaan kolme kuortanelaista.

Myöhemmin meille selvisi, että olimme panttivankeja Suomen ja Saksan välisen aseveljeyden säilyttämiseksi ja että Suomi sai Saksasta tarpeellisia elin- ja sotatarvikkeita. Olimme siis yhtenäisenä joukkona Suomen asialla kaukana kotimaasta vieraissa olosuhteissa. Se oli elämää, jota kukaan mukana ollut ei koskaan unohda.

Kotimaahan palattuamme olimme ylpeitä siitä, että olimme viimeistä piirtoa myöten täyttäneet ne odotukset, jotka meille Suomen taholta oli asetettu. Myös saksalaiselta sotilasjohdolta saimme suurta tunnustusta sotilaina, joihin voi luottaa.

Kotimaahan palattuamme, sodan vielä jatkuessa, meidät hajautettiin eri joukko-osastoihin. Vielä ehti kaatua lähes kahdeksankymmentä Saksan-kävijää.

Mitään kauhistuttavampaa ei voi olla kuin sota, sillä siinä kärsivät kaikki, niin sotilaat kuin siviilitkin, niin voittajat kuin voitetutkin. Kuitenkin puolustusvoimia on pidettävä yllä. Ellei näin tehtäisi, voisi jokin vieras valtio sijoittaa tänne joukkoja omilla ehdoillaan, mitä me tietenkään emme halua.

Kunnia niille sankarivainajille, jotka joutuivat luovuttamaan kaikkensa isänmaan vapauden puolesta - henkensä. Kunnia niille sotainvalideille, jotka joutuivat luopumaan terveydestään. Kunnia myös kaikille sotaveteraaneille, jotka hiljalleen vähenevänä joukkona häipyvät maan poveen.

Kuortanelaiset sodassa

--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

Kertomukset