Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Maanpuolustus

Maanpuolustajien kertomuksia

- Kalareissu Tolvajärvelle

Toivo Mustonen

 

Kalareissu Tolvajävellä syksyllä v. 1944. Oli tavallista rauhallisempaa, joten päätimme, että lähdemme kalaan Tolvajoelle noin kymmenen kilometrin päähän majapaikastamme. Meitä lähtijöitä oli kolme, korpraali, sotamies ja minä kersantti.

Kalastusvehkeitä oli kerättävä mitä mistäkin. Saimme kokoon muutaman metrin pätkän siimaa, yhden uistimen ja matoja mutta onkivavat teimme perillä Tolvajoella.

Ensimmäisenä päivänä ongimme joen rannalta ja heittelimme ongen vavassa olevaa uistinta. Saalis oli mahtava, sen voin valehtelematta sanoa. En ole ennen ollut enkä jälkeenpäin niin loistavassa kalapaikassa. Tuli haukea, särkeä, ahventa. Paljon niitä karkasikin, iso haukikin. Silloin sain ensimmäisen ja viimeisen kerran uistimella noin kilon painoisen säynävän. Sehän ei yleensä tartu uistimeen.

Kun olimme kalastaneet tarpeeksi, menimme joen rannalla olevaan tyhjään tukkilaisten kämppään. Minä aloin kertoa kavereille tuulastamisesta. He olivat jostain Lounais-Suomesta, eivätkä olleet kuulletkaan sellaisesta kalastustavasta. Meillä oli sähkölamppuja, kun viestimiehiä olimme. Kun oli pirun pimeä, niin sanoin kavereille, että lähdetään kokeilemaan. Otimme mukaan pari tukkihakaa ja tietysti kiväärit, käynnissähän oli sota.

Kun pääsimme joen rantaan, näimme lampun valossa isoja ahvenia. Kun niitä löi tukkihakalla, sai niitä ylös. Joku meni poikkikin. Läksimme joen rantaa pitkin katsomaan, olisiko siellä enemmän kaloja. Tosin joen ranta oli liian jyrkkä mutta viimeinpä tärppäsi. Iso hauki mötkötti rauhassa. Vein kiväärin piipun kohti haukea ja lähelle veden pintaa. Sitten laukaisin, se oli komea valopallo pimeässä yössä. Hauki nousi pintaan vatsapuoli ylöspäin. Tarkastin kalan, johon ei luoti ollut osunut. Oli kuollut ilman ja veden paineeseen.

On tullut jälkeen päin mieleeni, etteipä sattunut ryssän partio paikalle. Ei sitä silloin kovin paljon sellaista ajatellut.

Summa-summarum: ei siitä reissusta paljon hyötyä ollut. Suuren kasan kaloja jätimme sinne Tolvajoen varteen.

Perillä koetin suolata sitä isoa säynävää, mutta kun pidin sitä maakuopassa, maistui se maalle. Kun suolaakin oli vähän, niin ei kalojen paistamisestakaan tullut mitään

 

--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

Kertomukset