Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Eri ryhmien veteraanien kertomuksia

- Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa

Kirja: Pitäkää mukuloista huolta

 

Juna jyskytti hitaasti ja tasaisesti eteenpäin. Talviset maisemat vilahtelivat ohitse loputtomana juovana, jonka joskus katkaisi jokin talo ja asemat, jolle juna aivan kuin henkäisi levähtämään. Helmikuun päivä oli kirkas ja lunta oli paksulti pohjoisen radan varsilla. Maisemat eivät nyt kiinnosta­neet matkustajia.

Lue lisää...

- Sotalapseksi Tanskaan

Anna-Liisa Pentinmikko


Syksyllä 1941 lähdimme sotalapsiksi Tanskaan. Matkamme alkoi Kurikan asemalta. Kotoa lähtiessäni vilkaisin vielä taakseni: sinne jäi pieni harmaa mökki, rappusilla vilkutti Kerttu-sisar. Tuntui niin ihanalta, kun olimme saaneet uudet vaatteet matkaa varten. Asemalla meitä oli 14 lasta laput kaulassa. junaan noustessani kuulin äidin hätääntyneen huudon: "Liisa, pirä mukuloosta huolta!" Sisareni oli neljä, veljeni kaksi ja minä yhdeksän vuotta. Yritin täyttää äidin pyynnön huolehtimalla pienemmistä. Laivassa innostuin pesemään monen muunkin lapsen pyllyt, joten oli siinä lotilla ihmettelemistä.

Lue lisää...

Alakategoriat

Kertomukset