Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Eri ryhmien veteraanien kertomuksia

- Suojärven kenttäsairaalassa

 Rae-Marja Kulhua

 

Suojärven valtauksen jälkeen siirtyi kenttäsairaalamme Värtsilästä Suojärven kansakouluun. Kuolleet hevoset, kaatuneitten vihollissotilaiden ruumiit, hävitettyä sotakalustoa oli kaikkialla, kun muutto tapahtui. Oli opittava näkemään pelkäämättä sodan tuomaa jälkeä.

Olin valmistunut opettajaksi vuonna 1941. Silloin sijoitettiin 800 Karjalasta siirrettyä opettajaa. Me vastavalmistuneet emme saaneet opettajan virkoja. Vain pari tyttöä kurssistamme sai paikan. Muut olimme automaattisesti lottatehtävissä. 
Kuva: Rae-Marja Kulhua.

Jouduin muonitustehtäviin. Potilaita oli yli 700 haavoittunutta ja meitä muonituslottia kuuden ryhmä. Toiset lottatoverini olivat Pohjanmaan vakavia körttiseudun talonpoikaistyttöjä. Komendanttina ja talouspäällikkönä oli hienosti käyttäytyvä luutnantti Tauno Aminoff, ylilääkärinä Jyväskylän kaupunginlääkäri Nyyssönen.

Työt aloitettiin aamulla kello 5, ja iltaan kello 22:een seisoimme kenttäkeittiöiden vieressä suurten kuusten alla. Yölläkin piti nousta muonittamaan, jos JSp:ltä, joukkosidontapaikalta tuli sairaskolonna. Elettiin aikaa ennen Äänislinnan valtausta. Sodankäynnin jylinä kuului yötä päivää. Ainoan veljeni kaatuminen ja koulutovereiden ja oman kylän miesten nimet sankariristin alla saivat mielen pohjattoman murheelliseksi.

Ensi järkytys 

Kenttäsairaalamme pommitus jätti hirvittävää jälkeä. Olin silloin postimatkalla, rautatieasemalta tulossa. Makasin maastoutuneena ojassa, katselin pommien putoamista, poukkoilin sinne tänne. Palasi tavatonelämänhalu, joka oli ollut jo viikkoja kuin sammunut. Rukoilin Jumalaa, että saisin jäädä henkiin, pelkäsin. Näin tulenlieskat, kuulin huutoa ja valitusta. Kuin unessa horjuin sairaalaan apuun. Kaaoksen keskellä toimi, mutta jälkeenpäin ei edes muistanut, miten siinä tilanteessa todella toimi.

Samana yönä tuli uusi sairasautokolonna keskelle sekasortoa. Kolonnaa ei voitu ottaa vastaan. Me muonituslotat jouduimme taikomaan tulijoille edes jotakin suuhun pantavaa. Nämä haavoittuneet sotilaat olivat olleet lähes kaksi vuorokautta ilman ravintoa. Paaripotilaat syötettiin, istuvat söivät itse. Erään potilaan molemmat kädet olivat vain veriset tyngät. Häntä syöttävän lotan silmistä virtasivat kyyneleet. Teki mieli huutaa ääneen tuskasta ja murheesta.

Äärimmäisen urheita olivat suomalaiset sotilaat potilainakin.

Suojärven kylistä taisteltiin 21.-22. elokuuta 1941. Kenraalimajuri Woldemar Oinonen tarkastelee tilannetta kartalta. SA-kuva.

Venäläiset räjäyttivät Jehkilän sillan Suojärven taisteluissa. Viereen on pikaisesti rakennettu tilapäissilta. SA-kuva.

Eivät turhasta valittaneet, kestivät kipuja, olivat liikuttavan kiitollisia saamastaan avusta.

Teoksesta Orimattilan lotat kotona ja kentällä

--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

Kertomukset