Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Eri ryhmien veteraanien kertomuksia

- Haavoittuneen hakeminen

Haavoittuneen kuljetus purilailla.

Martti Huhta

 

Rätykylän takana haettiin vieraan pataljoonan vänrikki risukasasta. Mäntysaari oli käynyt siellä Helmeen Juuson kanssa, ja kasasta oli kuulunut ääntä. Siellä oli koulukaveri, joka oli haavoittunut pahasti jalkaansa. Mäntysaari sanoin minulle, että mies haetaan pois. Tien piti olla vapaana vihollisista, mutta eihän se ollut. Kerran pamautettiin paarien läpi, kun ne olivat minun kainalossani. Minä sanoin, että parempi on kun luovutaan, mutta Mäntysaari vastasi: ”Ei luovuta!”

Pääsimmekin perille ja nostimme haavoittuneen paareille. Palatessamme takaisin jonkinlaista huoltotietä pitkin heitettiin männiköstä kolme kertaa käsikranaatti tielle. Mäntysaari luki jo parabellumin panokset varmistuakseen, kuinka monta oli jäljellä sillä viimeisen hän lupasi jättää itseään varten, koska vangiksi hän ei jättäytyisi. Kielsin häntä puhumasta semmoisia ja sanoin, etten minä vielä meinaa sillä lailla lukea. Vähän ajan perästä tulikin hevosmies ja rattailla kolme korohoron ammuslaatikkoa. Hänellä ei ollut mitään tietoa vihollisista. Käänsimme hevosen ympäri, ja kun ehdimme suon yli JSp:lle, alkoi harjun takaa melkoinen räikinä ja vahvistettu joukkue oli melkein kintereillämme. Eihän siitä haavoittuneesta miestä enää tullut, mutta saatiinhan omalle puolelle kumminkin.

Se oli semmoinen poika se Mäntysaari. Kun komppanian päällikkö Maijala ylennettiin kapteeniksi, tämä sanoi Mäntysaarelle: ”Sinulle tämä olisi kuulunut.” Mäntysaari uskalsikin usein olla eri mieltä, sanoi Maijalalle: ”Minä menen tosta ja Helme perässä, mene sinä mistä lystäät!” Myöhemmin rohkeaotteinen Mäntysaari toimikin komppanian päällikkönä Rätykylän liepeillä 5.8.1941

--------------------------------------------------------------------------------
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa 2002, 2014

Kertomukset