Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Mannerheim-ristin ritarit

 

1. luokka
2. luokka
2. luokka  kaksinkertainen

Talvisodan aikana ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim totesi, että kunniamerkkisäännöt olivat puutteelliset. Kunniamerkkien jakoperusteet pohjautuivat sotilasarvoon. Mannerheimin kannan mukaan taistelukentällä osoitettu urhoollisuus ja taitavuus oli voitava palkita erityisen korkealla kunniamerkillä sotilaallisesta arvoasteesta riippumatta.

Välirauhan aikana annettiin asetus, jolla uudet kunniamerkit otettiin käyttöön. Siinä määrättiin:

"Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimien sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. "

Sotien aikana taisteli tai toimi erilaisissa tehtävissä puolustusvoimissamme noin 600 000 miestä. Mannerheim-ristin ritareita heistä on 191. Ensimmäiseksi ritariksi nimitettiin jääkärieversti Ernst Ruben Lagus heinäkuussa 1941. Ritari n:o 191 on jääkärieverstiluutnantti Viljo Aukusti Laakso. Ensimmäisenä rivimiehenä palkittiin peloton panssarintorjuja, sotamies Vilho Rättö. Hän kantaa Mannerheim-ristiä n:o 4. Kaksinkertaisia Mannerheim-ristin ritareita ovat kenraalimajuri Aaro Pajari, eversti Martti Aho, lentomestari Eino Juutilainen ja kapteeni Hans Wind. Vain kaksi miestä on nimitetty l. luokan Mannerheim-ristin ritareiksi, sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim ja jalkaväenkenraali Axel Erik Heinrichs. Nuorin ritareista oli 19-vuotias kersantti Lauri Skyttä ja vanhin 71-vuotias sotamarsalkka Mannerheim.

Rohkeita ja suuriin saavutuksiin yltäneitä sotilaita oli muitakin. Mannerheim-ristin ritarit ovatkin ensisijaisesti edustava valikoima isänmaansa puolesta taistelleita miehiä, joita näennäinen ylivoimakaan ei voinut lannistaa. Heidän asenteensa on esimerkkinä toteutettavaksi myös rauhan töissä.