Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa

Tietopankki

Sodan ajan lapset

Sodan aikana myös lapset joutuivat kokemaan paljon sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan rauhan aikana. Monet joutuivat kokemaan pommitusten kauhut ja näkemään tuhoa ja kuolemaa ympärillään. Lapsia asui myös sotatoimialueella. Rajaseudun lapsia joutui partisaanien hyökkäysten uhriksi. Pelko oli lapsille tuttua. Lasten kasvatus oli pääasiassa äitien vastuulla. Isänsä menettäneiden sotaorpojen kohtalo oli monesti vaikea äidin yrittäessä yksin huolehtia perheestään. Evakossa olleiden lasten piti sopeutua täysin outoon ympäristöön. Aina eivät rauhallisella kotiseudulla kouluissa olleet luokkatoverit ymmärtäneet mitä kotinsa, omaisuutensa ja toveripiirinsä menettäneet evakkolapset olivat kokeneet.

Toisaalta lapset oppivat elämään pula-ajan niukkuuden keskellä ja olemaan iloisia pienistäkin asioista. Varttuneempien lasten osallistuminen talkoisiin ja keräystoimintaan lisäsi vastuuntunnetta ja yhteishenkeä. Monelle oli toiminta lottatyttönä tai sotilaspoikana tulevaa elämää ajatellen kehittävää ja muistoista rikasta aikaa.

Hyvin erikoista Suomessa oli se, että maastamme lähetettiin sotien aikana suuri määrä lapsia turvaan maihin, jotka olivat sotatoimien ulkopuolella. Näitä lapsia kutsuttiin sotalapsiksi. Jo talvisodan aikana oli 9 000 suomalaista lasta sekä 3 000 äitiä ja vanhusta voitu lähettää Ruotsiin sotaa pakoon. Jatkosodan aikana lasten lähettäminen turvaan ja saamaan parempaa ravintoa ja muuta hoitoa laajeni olennaisesti vuoden 1942 alusta lähtien. Jatkosodan aikana yhteensä yli 50000 suomalaista lasta sai uuden, yleensä tilapäisen, kodin Ruotsissa ja noin
4 000 Tanskassa. Suomessa siirtolasten valinnasta ja kuljetuksista vastasi sosiaaliministeriön lastensiirtotoimisto. Yleisimmin Ruotsiin lähetettiin 3-7-vuotiaita lapsia sosiaalisiin perusteisiin nojautuvan etusijajärjestelmän mukaisesti.

Kasvatusvanhemmat eivät saaneet valita lapsia, vaan heidät jaettiin numerojärjestyksessä. Lapset vietiin Ruotsiin numerolappu kaulassa. Perille saavuttuaan lapset joutuivat aluksi ihmettelemään puolueettoman maan kaupunkien pimentämättömiä häikäiseviä valoja, liikenteen vilkkautta, outoa puhetta ja oudontuntuista vaatetusta. Koti-ikävä valtasi varsinkin aluksi monet lapset. Sodan jälkeen ja osittain myös sodan aikana pääosa lapsista palasi Suomeen. Noin 6 000 lasta jäi Ruotsiin lopullisesti.

Varsinaisten sotalasten lisäksi noin 9 000 suomalaista lasta oli jatkosodan aikana hoidettavana ruotsalaisissa sairaaloissa. Monet olivat vakavasti sairaita, eikä heille ollut Suomessa hoitomahdollisuuksia. Noin 2 000 lasta kuoli Ruotsin sairaaloissa, vaikka he saivat parhaan mahdollisen hoidon. Ruotsalaisten huolenpito suomalaisista lapsista oli suuriarvoinen todiste maittemme läheisistä ja vilpittömistä suhteista.