Neuvottelut syksyllä 1939

Suomen hallitus sai lokakuun alussa 1939 kutsun neuvotteluihin “konkreettisista kysymyksistä”. Suomen edustajiksi neuvotteluihin Moskovaan nimitettiin Suomen Tukholman lähettiläs Juho Kusti Paasikivi ja sosialidemokraattinen ministeri Väinö Tanner. Suomen hallitus valitsi alusta pitäen neuvotteluissa toisen linjan kuin Baltian maat. Neuvostoliitto vaati Suomelta Karjalan kannakselta sellaista maa-aluetta, että sen luovuttaminen olisi kohtalokkaasti leikannut kahtia suomalaisten pääpuolustuslinjan, josta myöhemmin käytettiin nimeä Mannerheim-linja. 

Hangon luovuttaminen Neuvostoliitolle olisi puolestaan vaikeuttanut olennaisesti Suomen yhteyksiä länteen. Neuvostoliiton vetoaminen Leningradin turvallisuuteen ei ollut sotilaallisesti perusteltavissa, kun otetaan huomioon esitettyjen aluevaatimusten vähäinen merkitys Leningradin puolustamisen kannalta sekä suurvaltojen silloiset voimasuhteet ja niiden mahdollisuudet toimia Itämerellä, Suomenlahdella ja Suomessa.

Neuvotteluissa Suomi ei hyväksynyt Neuvostoliiton vaatimuksia. Jälkeenpäin on neuvostoliittolaisiin lähteisiin nojautuva tutkimus osoittanut, että suomalaisten joustavammalla neuvotteluasenteella ei olisi saavutettu mitään myönteistä. Stalin oli jo keväällä 1939 antanut käskyn valmistella Suomen valloitusta. Kesällä 1939 ulkoministeri Molotov ja suomalainen emigranttikommunisti Otto Ville Kuusinen olivat sopineet Suomen muuttamisesta välivaiheiden kautta neuvostotasavallaksi, juuri kuten tapahtui Baltian maille.

Suomalaiset neuvottelijat palasivat 13.11. Moskovasta, koska sopimukseen ei ollut päästy. Heti neuvottelujen alettua Suomessa oli kutsuttu palvelukseen koko reserviläisarmeija ja ryhmitetty se rajoille. Suomea ei siten pystytty yllättämään, vaikka neuvostojoukot ylittivätkin Suomen rajat ilman sodanjulistusta maalla, merellä ja ilmassa 30.11.1939. Sitä ennen Neuvostoliitto oli järjestänyt provokaation Karjalan Kannaksella Mainilan kylässä, omalla puolellaan rajaa, väittäen suomalaisen tykistön ampuneen kylään rajan yli. Todellisuudessa puna-armeija oli tarkoituksella ampunut omaa aluettaan. Neuvostohallitus sanoi vastoin välitysmenettelyä yksipuolisesti irti hyökkäämättömyyssopimuksen. Samalla se rikkoi Tarton rauhansopimuksen sekä allekirjoittamansa Kansainliiton peruskirjan ja kieltäytyi kaikista ulkomaisista välitystarjouksista. Stalin oli päättänyt valloittaa Suomen ja tehdä siitä neuvostotasavallan. Suomen kansa oli yksimielisenä toista mieltä.